Eli taisin edellisen kirjoituksen tehdä jo ennen tätä kaikkea, mutta..

Aloitimme Pepin eläinlääkärillä 16.12. (jolloin myös mami jäi sairaslomalle :/). Peppi on yllättäen laihtunut kovasti, ei halua leikkiä Ilonan (pentumme) kanssa niin kuin aina ennen, se kun on aina tykännyt hirveästi pennuista ja siitä kierimisleikistä lattialla, mutta ei nyt. Ruokahalua Pepillä kyllä on kuin pienellä hevosella, mutta vatsa vain turvotteli, eikä paino noussut, ja se juominen, voi luoja mitä määriä nestettä voi pienestä koirasta läpi mennä. Peppi kuitenkin on aina ollut tapajuoppo, mutta silti, ei se nyt ihan tuolleen. Joten ei kun lääkäriin. Pepiltä tutkittiin laboratoriokokein kaikki mieleen juolahtava tulos ei mitään ihmeellistä, pieni anemia, joka on tavallista 9 vuotiaalle koiralle. Kuvattiin röntgenillä, vain epäilyttävä mutka henkitorvessa, koska siinä vieressä on imusolmukkeita ja mutka voi viitata turvotukseen. Mutta ei mitään selittävää/ainakaan sellaista joka näkyisi vielä. Mieheni näki kalan Pepin suolistossa, se oli sitä edellisen illan ruokaa :D. Mutta sen lisäksi katsottiin vielä virtsanäyte ja kilpirauhaset; ei mitään..

Joten onko tästä kaikesta otettava ajatus mieleen, meidän Peppi on vanha. Ainahan pepillä on niitä nivelkipuja ollut aika ajoin, eritoten kylmällä ilmalla. Sen takia ostettiin Pepille oma talvitakkikin, joka suojaa niveliä ja Peppiä paleltumiselta. Sillä kun on aina ollut tapana myös syödä lunta niin että hampaat kalisee vielä muutaman tunnin päästä. Mutta nyt olemme antaneet herkkuja niin Pepille kuin kaikille muillekin sessuille enemmän, mietimme vaan, että olemmeko sitten jotenkin tiukempia namien suhteen kuin  muut vai onko meillä vain terveysnameja, kun  mielestämme namimäärätkään ei ole pudonneet, vaan ennemminkin nousseet ennen joulua. Mutta nyt ei auta muu kuin katsoa ja odotella. Se röntgen kuva paljasti kuitenkin sen että Pepin selkärangan keskiosa on jo aika pitkälti silloittunut, ja se selittää sen miksi Peppi istuu niin kuin istuu ja kyynärkin näytti jo samalta kuin lonkat aiemmin, ei kunnon pallopäätä, ennemminkin vain tasapäinen koukkumainen nysä. Joten ei ole ihme että Pepillä on ajoittain niitä nivelkipuja, reppana. Sillä on kyllä mahdollisuus aina saada Rimadylia kun vähääkään epäillään että sen on kipeä. Mutta näin hienosti Peppi poseerasi 9 -vuotis synttäreiden aattona vuosikuvaa varten :D:

Ehkä vain harmaa leuka ei ihan pääse oikeuksiinsa.. Minä kun muistan Pepin vielä sellaisena pienenä karvapallerona tuijottamassa suoraan kameraan, onkohan se kuva tallella?!? Peppi tähtisimmusta kera pentukarvan pyöreyden. Toinen mikä oli jo pentuna, niin Peppi nukkui aina pää vesipurkin reunalla :D. Ja kun se leikki ja törmäsi vesipurkkiin niin ilme oli:" Aa, katsohan vaan, vettä, maistetaas" vaikka edellisestä juomiskerrasta olisi ollut minuutti. Mutta kaipa se on vain myönnettävä että niin ne koirat vanhenee siinä missä mekin :/. Pääasiahan on että Peppi ei ole kipeä mistään.

No mutta, Peppi on siis todettu terveeksi. No viikonloppu meni ihan kivasti, ei siinä mitään. Jos ei mun sairaslomaani lasketa. Mutta maanantaina noin kello 23 kuului se ikävä ääni, King kun oli kylppärissä niin se oikein kajahti, kun hän yskäsi ja kakoi jotain. Molemmat Eren kanssa mentiin katsomaan, ja poika halusi hirveästi pihalle, vatsa sekaisin, turvonnut ja poika levoton. Mietin että voi itku, ei taas.. Torsio on jotain mitä pelkään kuin hullu. No, Ere otti Kingin sitten ihan remmissä etupihalle kävelemään, mutta masu näytti silti turpealta, poika yritti kovasti röyhtiä mutta tuloksetta. Katseltiin sitä hetken ja sitten soitimme varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, vaikka oireet ei ihan selkeät ollutkaan. No puoli yhden aikaan sitten ajettiin karkkilaan jossa päivystävä oli, koska hän oli sitä mieltä niin kuin mekin, että parempi katsoa kuin katua, kun torsiossa on hengestä kyse. No, eläinlääkäri tutki Kingin, mietti että ripuli ei sovi kuvaan, ellei sitten ole GI-kanavan muusta vaivasta kyse, mutta vatsakaan ei ollut niin kovin turvonnut kuin kotona, pulssi vain tykytti hurjana. King sai sitten rauhoittavaa, tipan jalkaan (x3, joista viimeinen vihdoin pysyi, miten niin herkkähipiäinen kaveri) ja ei kun imemään "puutarhaletkua", koska sen kokoinen ja näköinen letku on. Ihan perille saakka vatsaan ei letkua saatu, mutta ilmaa tuli pois, ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Mutta King päätti että kun annoitte rauhallisen unen, eikä aiemmin illalla ollut saatu unta, niin nyt nukutaan. Joten huolimatta herätyspiikistä, King vain kuorsasi, puolen tunnin päästä vähän raotti silmiä, käänsi pään ja rutisti silmät kiinni meiningillä:" ettekö te näe että mä nukun".. Mutta kyllä se sitten siitä. King heräsi, ja kokeiltiin kaikki taas läpi, ja tultiin siihen tulokseen, että seurataan vielä tilannetta, mutta jos vatsa olisi uudelleen alkanut turpoamaan, olisi Vantaan Aisti kutsunut, joka on yksityinen klinikka, mutta se päivystää 24 h. Näin ainakin ymmärsin. No, ne yhteystiedot on vielä tallella, jos jossain vaiheessa tarvii. Sitä kun aina ajattelee, että eläinlääkäri on kaveri siinä kohtaa kun omistaa useamman eläimen. No, Kingiä sitten vahdittiin aamuun saakka, ja melkein jokaisesta röyhtäsystä, se ansaitsi aina masutestauksen.. Mutta onneksi se pahempi jäi sitten tulematta, koska pelkäsin sitä todella Mackin kokemuksista rikastuneena.

No, loppuviikko me saatiin sitten olla ihan rauhassa. Jouluaatto oli ja meni, aloitin uuden ab:n jonka pohjalta joulupäivän makoiltin maha krampeissa kuoppaisella sohvalla, jolloin selkä jumahti.. Kiva.. Se on sitä elämään ei sen enempää.. Mutta Tapaninpäivän aamuna sitten koimme sen saman jonka niin moni muukin tässä maassa, sähköt hävisivät ennen aamukasia, ja heräsimme pimeään ja koleaan aamuun. No ei muuta kuin takkaan tuli, vesi oli otettu jo edellisenä päivänä valmiiksi, samoiten lamppuja, kun myrskyä luvattiin. Asuminen maalla on opettanut varautumaan kaikkeen. Eipä siinä sitten, tiistainakaan ei sähköjä kuulunut, Ere haki kaasua asuntoautoon, aggregaatin se oli edellisenä päivänä hakenut, joten se oli jo kiinni, silti sillä välin kun pakastin jyrisi aggregaatin nokassa jääkaappi ehti lämmetä ja kaikki meni roskiin, kinkku, joulukala jne. No, siirryimme tiistaina nukkumaan asuntoautoon kera Sophian (joka ei ole koskaan ollut kovin pitkään yksin) ja Ilonan. Siinä sitten otsalamppujen valossa pissatettiin koirat ja laitettiin autoon, mutta Ilona oli vielä kovin vikiseväinen ja levoton, ei tahtonut löytää paikkaa, joten ajattelin että noh, sillä on varmaan vielä hätä. Ja otin sen hihnaan ja vein ulos. Huono ratkaisu, tai no pakkohan se oli, se säikähti jotain jo heti asuntoauton ovella, repien ja riuhtoen hihnassa. No sain kopattua typyn kainaloon ja ulos. Siinä sitten otsalampun valossa katsoin, ei p*****e sillä on jotain verevää, lihamaista silmässä, voi josses.. Mikä tuo on?!? Ei muuta kuin Ere hereille, tule tänne, otan koiran syliin, kato mikä sillä on silmässä, vastaus:" karvoja tässä vaan on" ja hipaisuna ne pois, odotan hetken, koska silmä punoittaa ulkoreunasta, ja klöntti tuli taas esiin, mieheni:" iiiiiiiuuuuk, hyi". No, sanoin että se on soitettava aamulla eläinlääkärille. Mieheni sanoo:" joo, sillä on se rokotuskin". Ja minä vastaan, kyllä tämä silmä nyt on tärkeämpi.. Mutta seuraavana päivänä eläinlääkärillä, joo, tää on tällanen vilkkuluomen repeämä, siis siitä on revennyt ihan pieni pala, ja nyt silmä rupee tulehtumaan. Okei, siis Ilona paini Sophen kanssa illalla, siitäkö?! todennäköisesti, ei tää ole vaarallista, saatte silmätipan ja todennäköisesti se ottaa itsekseen kiinni, kun se on hetken saanut olla ja jos ei ota, niin otetaan se pois. Joten Ilona sai rokotuksen, silmään ab:n ja tarvittaessa otetaan se liharämmäle pois nukutuksessa, jos se ei mene kiinni.. Mä en vaan käsitä miten se voi ottaa kiinni, koska nytkin paraikaa, sitä silmää voi katsoa tyylillä: näkyy, ei näy, näkyy, ei näy. Ihan räpsyttelyn tahdissa. Eikös se pitäis olla aika pitkään kosketuksessa siihen "runko-osaan", jotta se lärpäke jää kiinni.. Mä en taida ymmärtää näitä vilkkuvia luomia ollenkaan, tai siis vilkkuluomia, nyt se vilkkuu ihan nimensä mukaisesti.. Mutta ehkä se tästä.

Nyt toivon vain, että kaikki paranevat, kaikki pysyvät terveinä ja kaikki saavat nauttia vuoden vaihtumisesta, joten: