Niin se aika juoksee kuin viimeistä päivää.. Sophia kasvaa ja kehittyy muiden kanssa kovaa vauhtia..

Nalalla oli juuri juoksu, siis ihan aikataulussaan.. Viikkoa ennen kuin lähdimme vierailulle Viitasaarelle ystäväni luo. Se ehti mennä jo niin pitkälle ohi, että kävimme Sophian ja Nalan kanssa ihan kunnon metsätutkimus matkallakin jo. Minä kun olen aina vähän varoivainen karkailuja ajatellen aina juoksun aikana tuosta vapaana pitämisessä, vaikka ei Nala koskaan mihinkään ole karannut. Naapureissa vain on kauempana uroksia kyllä tarjolla, väärän rotuisia siis. Mutta metsälenkilläkin käytiin jo nauttimassa syksyn väreistä, tuoksuista ja olemisesta.. Enkä ole edes ajatellut Sophian juoksua vielä, koska olen jotenkin aina mieltänyt että se tulee vasta joskus vuoden ikäisenä, jos vielä ihan silloinkaan.. Variaatioita kuin löytyy..

Sophia

 Nala ja Sophia

No, olimme sopineet onnellisesti että lähdemme katsomaan ystävämme nöffipentusia kun vain saan töistä pidemmän vapaan, niin sovitaan aikataulu.. Ja niin me lähdimme sitten Eeron ja Sophian kanssa kohti Koliman rantaa keskiviikkona. Nala, King ja Peppi jäivät kotiin, koska ystävälläni on useampi nöffi myös, uros ja tyttöjä ja heidätkin on erotettu tällä hetkellä pentujen vuoksi jne. Niin Sophia sai nuoren ikänsä vuoksi lähteä mukaan ja muut jäivät hoitoon. Matka sinne sujui ihan kivasti, asuntoautolla on aina mukava matkustaa, kun saa omat eväät mukaan, on mökki matkassa ja voi koska vaan pysähtyä keittämään kahvia :) sehän on meidän perheessä tärkeintä. Sophia matkustaa kivasti omalla paikallaan, ja lähinnä nukkuu matkan ajan. Meillä kun kaikki koirat ovat totutettu pienestä pitäen automatkailuun niin melkeistä järjestään kaikki alkavat nukkua tai menevät maate kun auto käynnistyy ja auto alkaa liikkua. Näin maalla kun asuu on se auto niin tärkeä liikkumisväline, että olisimme pulassa jos jollain koiristamme olisi matkapahoinvointia tai muuta ongelmaa autossa.. huh... en uskalla edes ajatella asiaa sen enempää..

No mutta perille päästiin ja kaikki tosiaan sujui rauhallisesti ja pentusetkin ovat aina ihanaa katseltavaa. Sophiakin tykkäsi kamalasti. Niitä piti katsoa ihmetellä pitkään, keikuttaa päätä kun ne pitikin ääntä, ja sitten piti tökkiä jos ne hiljenivät. Ihan kuin sophia olisi tarkistanut että ovat varmasti vielä elossa :). Vakava paikka. Jossain vaiheessa vain aloimme haistelemaan (siis todella haistelemaan) että ompas juoksuinen tuoksu jollain.. No, ei muuta kuin tarkistamaan tilannetta, uskomatonta, Sophia tuoksuu täysin (ja vahvasti) juoksuiselle. Miten se on mahdollista?!? Onko vauvastamme tulossa sittenkin lady.. iik. Mun vauva, nyyh.. No ei selkeää vuotoa näkynyt, ja sekin mitä testauksessa tuli esille, ei voinut varmuudella sanoa oliko vain likaa vai punervaa.. mutta se haju, aivan selkeästi lähti meidän tytöstä.. Joka aamu Sophia pesi itsensä huolella, mutta ei vuotoa.. Lauantai koitti, ja sitten se alkoi, nimittäin sekoaminen. Piti vahtia tarkasti pihaa, vuhkua kovasti joka ikkunaa.. Myös omaa kuvaa, sehän voi vaikka hyökätä.. Telkkarissa ukkosti, taas ihmeteltiin ja jopa hiukan säikähdettiin, eikä muu auttanut kuin herkuilla houkuttelu katsomaan tätä äänen ja jyrinän lähdettä, televisiota. Kaikkea piti ihmetellä, hiukan säikkyä ja eritoten vuhkua kovaa ja muristen.. Ulkona olisi ollut parasta vain nukkua... Minä olin aivan poissa tolaltani, miten se nyt noin.. ei tuo ole meidän rohkea Sophe, aina on kaikki käyty haistelemassa vaikka ehkä oman ajan kanssa, mutta kuitenkin.. Pehmeähän luonne tuo on, mutta ei arka, ei missään tapauksessa.. Herttainen ja luttana.. Mutta ilta koitti, isi tuli reissulta (oli siis perheen miesten kanssa kylillä :) ), oi sitä riemua ja voi sitä riemua kun pääsi taas vahtimaan pihaa.. huh.. ja sen jälkeen.. ketarat kohti kattoa ja kuorsaaamaan, siis mitä?!?!? Todella, ketarat kohti kattoa ja kuorsaamaan.. ja sitten mamma sekos.. siis ensin hypitään ja pompitaan koko päivä ja sitten naps, nyt väsähti.. Olenhan tyttö, mutta hormoonit ja nuori pehmeä nöffityttö ei siis ole hyvä yhdistelmä, en minäkään tuolleen ole koskaan seonnut.. mutta siis päivän toilaus ja sitten se oli siinä.. Peruutin tästä syystä myös Sophian näyttelyn sunnuntailta, koska kun toinen on stressaantunut elimistönsä toiminnasta ja hormooneista, ei koiranäyttely ole ehkä se paras paikka mennä katsomaan, josko joku muu törmäilisi tai komentelisi, vai mitä?!?!? Ei minusta.. Mutta sunnuntaina tilanne ehkä hiukan laukesi, Sophia rauhoittui, oli kyllä hoitanut pentusia kovasti. Mutta muutoin enää vahdittiin ja haukuttiin vain pihalla, jonka voi osittain selittää silläkin että Sophian lauma oli kotona.. Ja me lähdimme kotimatkalle, jonka ajan Sophia vain nukkui ja nukkui.. Kotona kokeilimme uroksemme kanssa, että miltä sitten Sophia vaikuttaa, koska selkeää vuotoa ei ole missään vaiheessa tullut.. King olikin sitten kiinnostunut, mutta vain sen päivän ajan.. ei enää, nyt ollaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kaikki on normaalisti.. joten oliko Sophian juoksu nyt tässä, hiljaisena vai vastako me yritämme aloitella juoksua.. Kiinnostava seurata.. Se tuli kyllä selväksi että hormoonit sekoittaa pahasti pienten tyttöjen päät... Ja Sophia voisi olla todella ihanteellinen ja ylihuolehtiva äiti jos merkit paikkaansa pitää :). Ei sillä ettäkö siitä mammaa olisi suunniteltu.. Näin kauniisti hän kuitenkin pentusten kanssa poseerasi:

Sophia ja 2 Gigantic Paw's pentua..

Kuvia olisi reissulta enemmänkin, mutta tämä versio on kaunis.. Ja tästä tuli mieleeni joulukuvamme.. voi luoja.. Nalalla siis oli juoksu siihen aikaan kun sitä kuvasimme, joten päätimme että tänä vuonna joulukuvaamme NF-uutisissa koristavat vain nöffityttömme. Emmekä lähde testaamaan miten käy kuvaaminen Kingin ja tyttöjen kanssa, vaikka rekvisiitaksi oli jo hankittu iso tonttuhattu, kaksi punaista tiukukauluria ja poron sarvet, eli kaikille neljälle jotain. Eikös se ole ajatuksena ihan kiva, pukki, Petteri ja kaksi niiden apuria matkalla mukana :D. No ei sitten muuta kuin miettimään että missä on hyvä kuvata tämän vuotinen kuva, kun ei lunta ole vaan pimeää ja synkkää kuorutettuna vesisateella. Sisälläkin kuvaaminen on aina vähän "tylsää" koska valaistus on ulkona parempi ja pääsee paremmin miettimään asetteluja, voi käyttää maan eri korkeuksia ja ulottuvuuksia hyödykseen.. Mutta siis päädyimme kuvaamaan sisällä.. Ja tästä lähdettiin:

Siis, voi luoja.. yksi nukkuu, yksi on nauttinut jotain ylimääräistä ja kolmas vain nuokkuu.. Todella edustavaa siis.. Ainahan koiramme siis osaavat poseraa, kun sanoo: "Tää tulis nyt joulukorttiin, oisko paha, että hiukan joulumieltä". Siis ei.. tyylin vaihto..

Ja mä siis rakastan kaikkia koiriani, mutta onko tämä edustava kuva?!? Tonttulakki kenossa on ihan ok ja söpö joo, mutta yksi kuikuilee hassusti ja poro on jossain aivan muissa maailmoissa.... Nämä siis vain ja ainoastaan kuvaamisen ilosta.. Ymmärtänette varmasti, että oikean joulukuvan, ja sen toivottavasti onnistuneen kuvan saamme julkaistuksi nöffi lehdessä ja ehkä kenties täällä.. Sitten jouluna, hih hih..